Maaseutuseurailua lean-hengessä

Harrastan maaseutuseurailua sanojen molemmissa merkityksissä. Viimeksi olin kylämme maaseutuseuran ja maaseutunaisten talkooporukassa järjestämässä tarjoilua loppuunmyydyn teatterinäytöksen kahvittelijoille. Tehojoukkomme saapui paikalle hyvissä ajoin ennen näytöstä. Jakaannuimme kokemuksen tai henkilökohtaisten ominaisuuksien ohjaamana kahvilippujen myyntiin, keittiölle tai tarjoiluun. 

Sadan hengen kahvitukseen vartin väliaika on lyhyt. On suunniteltava etukäteen, jotta kaikki tietävät hommansa. Kun ollaan toisen tiloissa ja annetussa aikataulussa, pitää jokaisella olla tieto siitä, missä on mitäkin, tekeekö joku sitäkin ja tässä pitää olla tuotakin. Ja mielellään ennen kuin h-heti on käsillä. Jos kaikki availevat kaappeja etsien kuppeja ja lusikoita, kuka laittaa liinoja ja serviettejä, kahvinkeitosta puhumattakaan? 

Itse aiheutetun sumpun ja rinnuksille läikkyneet kahvit saa kätevästi aikaan risteyttämällä kahvijonon ja likaisten asioiden palauttajat. Jos pöytiin menijät ja pöydistä tulijat saa kohtaamaan salin kapeimmassa kohdassa, saattaa lisätyöksi saada likaiset liinat ja särkyneet astiat. Ja jos keittiön ja salin välinen työmaaliikenne sattuu samaan saumaan, seisovat kahvintuojien, kahvinsa juoneiden sekä juomaan pyrkivien jonot. Tuskanhiki taitaa tulla kaikille.

Kahvijonossa omakohtaisesti edellä kuvatut kokeneina aloitimme tärkeimmästä eli logistiikasta. Keittiö tiesi lippujen ostajien määrästä, paljonko kahvia keitetään ja kuppeja katettiin riittävä määrä. Tee keitettiin valmiiksi ja mehun juojille varattiin kakkulusikoita. Keittiö vaihtoi kahvimaitokannuja täysiin sitä mukaa kun niitä tyhjeni. Huojuva kakkutarjotin vaihtui lennosta uuteen kahvikeiton häiriintymättä. Paikkoja vapautui pöydistä tasaiseen tahtiin uusille kahvittelijoille, kun entiset pääsivät sujuvasti pois alta. Tiskit hävisivät palautuspaikalta viiltämättä kermavaahtovanaa kanssakulkijoiden selkämyksiin. Puhtaat astiat löysivät tiskikoneen jälkeen paikkansa siitä kaapista mistä ne oli otettukin. 

Kyllä liinattiin (lean) komiasti väliaikavartti, kun reilut sata teatterivierasta sai kahvinsa ja sokerinsa. Vain niinhän siinä yleensä käy, että ensin kehtuuttaa kovin, sitten homma imaisee, kun hyvä porukka pistää parastaan ja lopuksi kehumme kilvan toisiamme: kyllä oli kivaa, tehdään uudestaan!

Nyt kun liiniin eli leaniin pääsin, sehän on englantia ja tarkoittaa solakkaa tai rasvatonta. Lean on kotoisin 1900-luvun alun Toyotan tehtailta Japanista. Vaikka ajatusmalli onkin vanha ja peräisin tehdastyöstä, sen periaate sopii työhön kuin työhön. Leanin tarkoitus on tehdä hommia järkevämmin ja sujuvammin. Leanissa vähennetään jumittamista ja hävikkiä, jolloin työ, aika, raha ja muut vermeet ovat tehokkaammin käytössä ja tavoitteetkin saavutettavissa paremmin. Työtä tekevät ovat mukana jouhevampia tekotapoja miettimässä. Eikä lean ole kertarykäisy. Se on työtapa, jota parannetaan yhdessä ja tehdessä. 

Tutuimpia lean-työkaluja ovat viikkopalaverit, joissa työt suunnitellaan yhdessä, 5 x miksi -kysymyssarjat, joissa etsitään asian perimmäistä syytä ja 5S, jossa epäjärjestys sortteerataan, systematisoidaan, siivotaan, standardisoidaan ja seurataan järjestykseksi. Tiedättehän tyypin, jonka kädestä tavara kuin tavara putoaa siihen, mihin putoaa ja unohtuu siihen. Kun tavaraa seuraavan kerran tarvitaan, tiedetään se hakea suoraan kaupasta. Entä hän, joka aloittaa yhtä hommaa ja jättää sen kesken, kun täällä on kiireellisempää tekemistä ja tuolla vielä tähdellisempää. Ei liinauskaan ihmeisiin pysty, mutta auttaa ihmisiä näkemään järjestelmällisyyden idean ja hyödyn: tavarat löytyvät omilta paikoiltaan, turhat kustannukset vähenevät, työt tehdään ajallaan, asiat sujuvat kun sählätään vähemmän, työturvallisuus paranee, työnilo lisääntyy.

Vielä siihen maaseutuseurailuun ja sen toiseen merkitykseen: ajelen päivittäin tutun luottamushenkilön tilusten vierestä ja pääsen aitiopaikalta näkemään miten suunnitelmallisella maatalousyrityksen johtamisella syntyy hyviä tuloksia. Urakoitsijat ovat pyörineet tilan pelloilla jo tovin ja mikäs on pyöriessä, tilusjärjestellyillä isoilla lohkoilla työ sujuu. Tila on ulkoistanut peltotöitä ja keskittynyt navettaan. Siinä on turvattu omaa jaksamista ja säästetty kuluissa. Tilanväki on ottanut lean-työkaluja käyttöönsä, ja ovatpa he innostuneet jakamaan kokemuksiaan myös kollegoilleen. Tämän tiedän, sillä seurailen Kukkulan tilan tapahtumia auton ikkunan lisäksi myös somessa. 

Kirjallisuus, netti ja some tutustuttavat kätevästi leaniin ja ProAgrian kokemusasiantuntijat avittavat soveltamaan sitä maatalouteen:   

Instagramvinkki: #kukkulantila

Nettivinkki:  www.proagria.fi/lean

Iltalukemisvinkki: Lean maataloudessa, esimerkkejä maitotiloilta. Julkaisija ProAgria Keskusten Liitto 2018.

 

Ritva-Liisa Nisula
Johtaja
ProAgria Keski-Pohjanmaa

 

Jaa

Facebook Comments Box